Minusta ja kasvatushistoriastani
Olen Annette Korhonen, -93 vuonna syntynyt nainen Helsingistä.
Asumme Pohjois-Helsingissä paritalossa, jossa on kivan kokoinen piha kaneille sekä pieni kanila. Perheeseeni kuuluu lisäkseni mieheni, kaksi pientä tyttöämme, pari siamilaista kissaa ja tietysti kanit.
Ensimmäisen kanini sain pikkutyttönä, ja tämä kani oli minulle kaikista vuosien mittaan omistamistani kaneista rakkain temperamenttisesta luonteesta huolimatta. Jeppe oli valkoinen paikallisesta Järvenpään eläinkaupasta hankittu risteytyskani, joka tuli minulle noin vuoden ikäisenä, tarkka ikä ei ollut tiedossa.
Jeppe oli luonteeltaan hieman haastava ja otti vain minut "omakseen", muita saattoi reviiriään puolustaessaan puraista.
Jeppe antoi kipinän aktiiviseen kaniharrastukseen ja innostuin aloittamaan myös esteharrastuksen suht nuorena tyttönä, muistaakseni vuonna 2006.
Perheeseemme hankittiin myös shetlanninlammaskoira, kun olin vielä kouluikäinen. Isäni kanssa innostuimme myöhemmin myös kasvatuksesta ja näyttelyistä, ja isäni kasvattaa edelleen shelttejä. Myöhemmin aikuisiällä olen aiemmin kasvattanut myös kesyhiiriä, sekä pienimuotoisesti rotukissoja, itämaisia lyhytkarvoja ja siamilaisia.
Kaneista Jepen jälkeen sain luonteeltaan aivan 10+ hollantilaisen, iki-ihanan keltamusta japanilaisen Skogsbackens Innocentian "Deelan".
Ensimmäinen kanipoikueeni syntyikin sitten Deelalle kymmenen vuotta takaperin vuonna 2009, ja oli suuri ns "esteristeytyspoikue".
Ko. poikue oli siihen aikaan ensimmäinen estehyppyyn suunniteltu poikue Suomessa, jossa vanhemmilla oli estenäyttöä ja mahdollisimman sopivaa kroppaa ja luonnetta estehyppyyn jalostusta ajatellen. Tämän jälkeen minulla syntyi vielä toinen esteristeytyspoikue kotiin jääneelle upealle punertavalle km-japanilaiselle jänismäiselle neidille Innate Champille eli "Kiralle". Tämän jälkeen myöhemmin syntyi vielä kääpiöjänisprojektipoikue kääpiöjänis x hermeliini, jossa minun oli tarkoitus lähteä tuomaan hopeaa väriä kääpiöjäniksille. Tämä idea hyytyi onneksi äkkiä, koska projekti olisi ollut todella haastava ja pitkä...
Tänä päivänä kasvatan ainoastaan kääpiöjäniksiä. Rakastuin rotuun aikoinaan pikkusiskoni huippuluonteisen ruskeasoopeli soopeli white-värisen jänisuroksen Jingles, "Jatin", kautta, ja myöhemmin poika muuttikin minulle ja toimi ensimmäisen poikueen isänä.
Tänä päivänä esteharrastus on jäänyt melkein kokonaan pois, mutta ehkä joku päivä eksyn taas kisoihin vanhojen aikojen muistoksi. Näyttelyissä käyn jäniksieni kanssa aina kun suinkin pääsen, ja kun ne sattuvat suht fiksun välimatkan päähän.
Kääpiöjäniksien lisäksi minulla on "maskottina" sisälellikkinä nuori musta tan belgianjänis, joka on toinen lempirotuni.
Tavoitteenani on kasvattaa tietysti ensisijaisesti rotumääritelmän mukaisia kauniita kääpiöjäniksiä, myös hyvä luonne huomioiden. Jäniksissä ulkonäöllisesti pidän kovin monista eri väreistä, joten vuosien saatossa on ollut hankala päättää, mihin väriin kasvatuksessa keskittyä. Tämä näkyykin vanhemmissa poikueissani ja yhdistelmissä melkoisena värien sillisalaattina, jota joku varmasti ihmettelee ja silmiään pyörittelee.. Kasvatan kuitenkin pääasiassa itselleni, ja on mukava saada pesään silmän iloksi muitakin värejä kuin esimerkiksi aina vain sitä yhtä ja samaa, jos kasvattaisi vain yhtä väriä. Se kävisi itselleni pidemmän päälle tylsäksi, vaikka olisikin jalostusnäkökulmasta fiksuinta. Poikasostajan näkökulmasta katsoen on varmaan myös mukavaa, kun vaihtoehtoja on väreissäkin.
Tulevaisuudessa olen kuitenkin ajatellut keskittyä rajallisten tilojen ja resurssien vuoksi yksivärisiin, ja hioa pikkuhiljaa paremmaksi mm. rungonmuotoa. Mukavaa myös on, kun yksiväriset ovat helpommin näyttelykuosissa turkeissaan, verraten esim soopeleihin. Ylipäänsä jänikseltä haen ulkonäössä kultaista keskitietä mm. jänismäisessä kropassa ja korvien mitassa, haluan että kasvattini miellyttävät eritoten omaa silmää.
Asumme Pohjois-Helsingissä paritalossa, jossa on kivan kokoinen piha kaneille sekä pieni kanila. Perheeseeni kuuluu lisäkseni mieheni, kaksi pientä tyttöämme, pari siamilaista kissaa ja tietysti kanit.
Ensimmäisen kanini sain pikkutyttönä, ja tämä kani oli minulle kaikista vuosien mittaan omistamistani kaneista rakkain temperamenttisesta luonteesta huolimatta. Jeppe oli valkoinen paikallisesta Järvenpään eläinkaupasta hankittu risteytyskani, joka tuli minulle noin vuoden ikäisenä, tarkka ikä ei ollut tiedossa.
Jeppe oli luonteeltaan hieman haastava ja otti vain minut "omakseen", muita saattoi reviiriään puolustaessaan puraista.
Jeppe antoi kipinän aktiiviseen kaniharrastukseen ja innostuin aloittamaan myös esteharrastuksen suht nuorena tyttönä, muistaakseni vuonna 2006.
Perheeseemme hankittiin myös shetlanninlammaskoira, kun olin vielä kouluikäinen. Isäni kanssa innostuimme myöhemmin myös kasvatuksesta ja näyttelyistä, ja isäni kasvattaa edelleen shelttejä. Myöhemmin aikuisiällä olen aiemmin kasvattanut myös kesyhiiriä, sekä pienimuotoisesti rotukissoja, itämaisia lyhytkarvoja ja siamilaisia.
Kaneista Jepen jälkeen sain luonteeltaan aivan 10+ hollantilaisen, iki-ihanan keltamusta japanilaisen Skogsbackens Innocentian "Deelan".
Ensimmäinen kanipoikueeni syntyikin sitten Deelalle kymmenen vuotta takaperin vuonna 2009, ja oli suuri ns "esteristeytyspoikue".
Ko. poikue oli siihen aikaan ensimmäinen estehyppyyn suunniteltu poikue Suomessa, jossa vanhemmilla oli estenäyttöä ja mahdollisimman sopivaa kroppaa ja luonnetta estehyppyyn jalostusta ajatellen. Tämän jälkeen minulla syntyi vielä toinen esteristeytyspoikue kotiin jääneelle upealle punertavalle km-japanilaiselle jänismäiselle neidille Innate Champille eli "Kiralle". Tämän jälkeen myöhemmin syntyi vielä kääpiöjänisprojektipoikue kääpiöjänis x hermeliini, jossa minun oli tarkoitus lähteä tuomaan hopeaa väriä kääpiöjäniksille. Tämä idea hyytyi onneksi äkkiä, koska projekti olisi ollut todella haastava ja pitkä...
Tänä päivänä kasvatan ainoastaan kääpiöjäniksiä. Rakastuin rotuun aikoinaan pikkusiskoni huippuluonteisen ruskeasoopeli soopeli white-värisen jänisuroksen Jingles, "Jatin", kautta, ja myöhemmin poika muuttikin minulle ja toimi ensimmäisen poikueen isänä.
Tänä päivänä esteharrastus on jäänyt melkein kokonaan pois, mutta ehkä joku päivä eksyn taas kisoihin vanhojen aikojen muistoksi. Näyttelyissä käyn jäniksieni kanssa aina kun suinkin pääsen, ja kun ne sattuvat suht fiksun välimatkan päähän.
Kääpiöjäniksien lisäksi minulla on "maskottina" sisälellikkinä nuori musta tan belgianjänis, joka on toinen lempirotuni.
Tavoitteenani on kasvattaa tietysti ensisijaisesti rotumääritelmän mukaisia kauniita kääpiöjäniksiä, myös hyvä luonne huomioiden. Jäniksissä ulkonäöllisesti pidän kovin monista eri väreistä, joten vuosien saatossa on ollut hankala päättää, mihin väriin kasvatuksessa keskittyä. Tämä näkyykin vanhemmissa poikueissani ja yhdistelmissä melkoisena värien sillisalaattina, jota joku varmasti ihmettelee ja silmiään pyörittelee.. Kasvatan kuitenkin pääasiassa itselleni, ja on mukava saada pesään silmän iloksi muitakin värejä kuin esimerkiksi aina vain sitä yhtä ja samaa, jos kasvattaisi vain yhtä väriä. Se kävisi itselleni pidemmän päälle tylsäksi, vaikka olisikin jalostusnäkökulmasta fiksuinta. Poikasostajan näkökulmasta katsoen on varmaan myös mukavaa, kun vaihtoehtoja on väreissäkin.
Tulevaisuudessa olen kuitenkin ajatellut keskittyä rajallisten tilojen ja resurssien vuoksi yksivärisiin, ja hioa pikkuhiljaa paremmaksi mm. rungonmuotoa. Mukavaa myös on, kun yksiväriset ovat helpommin näyttelykuosissa turkeissaan, verraten esim soopeleihin. Ylipäänsä jänikseltä haen ulkonäössä kultaista keskitietä mm. jänismäisessä kropassa ja korvien mitassa, haluan että kasvattini miellyttävät eritoten omaa silmää.
Kanila
Suurin osa jänöistä asuu ympäri vuoden kanilassa, jossa on lähes sama lämpötila kuin ulkona. Kanilani on pieni ja vaatimaton, mutta en halua pitää kaneja nököttämässä missään eläinsuojelulain minimimittahäkeissä, mutta kaikki eivät voi tietysti viipottaa täysin vapaana keskenänsäkään.. Käytössä on siis kerroshäkit, joissa naarailla 180cm kerrokset ja uroksilla 150-160cm.
Poikasia ja nuorisoa tai myytäviä asuu silloin tällöin myös meillä sisällä tottumassa lapsiperheen arjen hulinaan. Jatkuvasti sisällä asuu myös rakas lemmikkibelgianjänikseni Denzel.
Kanilassa on Trotecin ilmanpuhdistin ja kosteudenpoistajalaitteet sekä talvisin pakkasvahti lämmittämässä kanilaa plussan puolelle, jotta vedet pysyisivät sulana, itse kylmyys ei ole kääpiöjäniksellekään ongelma kun tilat ovat suojaisat.
Meillä on paritalo, jossa on iso piha-alue. Jaloittelu tapahtuu ympäri vuoden pihalla aitauksissa, valjaissa ja vapaana terassilla. Tuoreita syödään kesäisin ulkoa monipuolisesti, rokotan kanini vuosittain.
Virikkeitä vaihtelen häkeissä, ja aina tarjolla on oksia. Häkit ovat ikuisuusprojekti ja tarkoitus on lisätä ja fiksata jatkuvasti jotain, hyppytasoja olisi tarkoitus lisätä seinille seuraavaksi ja tehdä itse pajusiltoja.
Kaikilla on siivouksen helpottamiseksi käytössä vessalaatikot, joita suurin osa käyttää hyvin. Vessalaatikossa on puupellettiä ja pehmikkeenä purukerros päällä. Suurimmalla osalla purua on myös muualla häkissä, siisteimmillä matot. Häkkien pohjat ovat vesivaneria, joten niitä on helppo puhdistaa.
Kuvia kanilan arjesta Instagramissa:
Poikasia ja nuorisoa tai myytäviä asuu silloin tällöin myös meillä sisällä tottumassa lapsiperheen arjen hulinaan. Jatkuvasti sisällä asuu myös rakas lemmikkibelgianjänikseni Denzel.
Kanilassa on Trotecin ilmanpuhdistin ja kosteudenpoistajalaitteet sekä talvisin pakkasvahti lämmittämässä kanilaa plussan puolelle, jotta vedet pysyisivät sulana, itse kylmyys ei ole kääpiöjäniksellekään ongelma kun tilat ovat suojaisat.
Meillä on paritalo, jossa on iso piha-alue. Jaloittelu tapahtuu ympäri vuoden pihalla aitauksissa, valjaissa ja vapaana terassilla. Tuoreita syödään kesäisin ulkoa monipuolisesti, rokotan kanini vuosittain.
Virikkeitä vaihtelen häkeissä, ja aina tarjolla on oksia. Häkit ovat ikuisuusprojekti ja tarkoitus on lisätä ja fiksata jatkuvasti jotain, hyppytasoja olisi tarkoitus lisätä seinille seuraavaksi ja tehdä itse pajusiltoja.
Kaikilla on siivouksen helpottamiseksi käytössä vessalaatikot, joita suurin osa käyttää hyvin. Vessalaatikossa on puupellettiä ja pehmikkeenä purukerros päällä. Suurimmalla osalla purua on myös muualla häkissä, siisteimmillä matot. Häkkien pohjat ovat vesivaneria, joten niitä on helppo puhdistaa.
Kuvia kanilan arjesta Instagramissa:
1. esteristeytyspoikues. 08.09.2009 E: Skogsbackens Innocentia "Deela" ei: Solbackens Blue Bacardi "Tristan" ee: Norrgårdens Angelica "Angelica" I: Aquirre "Aake" ii: Miss Pinkys Ares "Igor" ie: Hop Along "Kivrin -> 50% hollantilainen 25% belgianjänis 25%kääpiöluppa POIKASET: urokset: Rush Falco "Vieteri" punvahv. lh, Helsinki Grande Vault "Grande" musta, Järvenpää Quantum Triumph "Momiji" pun.vahv. km. japsi vk, Kaarina Wippen Donum "Keke?" pun.vahv. sinikelt.japsi vk, Tikkurila Hustle And Bustle "Boi" sinikelt. japsi, Espoo Sublime Leap "Jere" musta rip naaraat: Fiera Stile "Ninja" musta vk, Sipoo Aquila Aviatrix "Menni" pun.vahv. km. japsi vk, jäi kotiin Lil Aviator "Lida" lh vk, Helsinki Innate Champ "Kira" pun.vahv. km. japsi, jäi kotiin "Ruippa" pun.vahv. km. japsi vk, kuoli 5vrk:n iässä 2.esteristeytyspoikue |
s. 7.1.2011
E: Innate Champ "Kira" ei: Aquirre "Aake" ee: Skogsbackens Innocentia "Deela" I: Stjärnans American Dream "Texas" ii: Stjärnans Gt Ch Wellington "Wilmer" ie: Silverados Secret Wind "Cilla" -> mm. belgianjänistä, kääpiöluppaa, hollantilaista ja beigeä POIKASET: urokset: Kir Royale "Kirre" rip Cadium Mojito "Kado" Dabadooley Shot "Denver" Bourbon Sour "Tale" Carbine Stout "Hero" Pisco Swizzle "Niksu" Piquant Bijou rip naaraat: Flambe Grenadine "Jindra" Sugur Daiquiri "Jemy" Shirley Temple "Cali" Chupacabra Gimlet "Chupa" Vermouth Cassis "Jisa" |